Perhonen ja rankkasade

Olipa kerran perhonen jota ruma rankkasade ajoi takaa. Se piiskasi, rummutti ja roiski kun perhonen yritti lentää pihan poikki. Perhonen pyrki paikkaan, jossa oli valoisaa ja jonne auringonsäteet ylsivät. Rankkasade oli iskenyt silmänsä tuohon pieneen, kauniiseen ja hauraaseen elämään, jota se kadehti, himoitsi ja halusi. Mutta ruma rankkasade ei voinut saada pientä perhosta.

Perhonen pelkäsi. Se ei päässyt lajitovereidensa luokse. Se ei voinut tanssia kukkien terälehdillä, eikä päässyt auringonpaisteeseen, koska rankkasade oli siinä välissä.  Rankkasade kasteli siivet, se ajoi pois lämmön ja liiskasi lyttyyn kauniit kukkaset niityltä, joiden kanssa perhonen halusi temmeltää. Pieni perhonen alkoi väsyä ja vaipua suruun hiljaa sisältään. Sen siivet olivat vedestä kosteat, niin ettei se voinut lentää, sitä paleli ja oli nälkäkin, kun ei päässyt juomaan kukkien mettä. Perhonen halusi jo nukkua pois.

Iso, lämmin aurinko oli jo matkalla unten maille, kun se näki, että pieni perhonen värjötteli rumalta rankkasateelta piilossa katoksen alla. Perhonen värisytti hiljaa siipiään. Aurinko, joka oli hyvä, lämmin, ja hempeä, suuntasi jo väsyneet säteensä niin voimakkaasti kuin suinkin pystyi, kohti pientä perhosta ja sen piilopaikkaa. Inhottava rankkasade joutui väistymään kylmine vesipisaroineen voimakkaan auringon tieltä. Sen pisarat pienenivät ja pienenivät, kunnes jäljellä oli enää pieniä tihrupisaroita. Pisarat pienenivät pienenemistään niin kauan, kunnes rankkasade ei enää tunnistanut itseään. Se jäi kateellisena katsomaan pilven reunalta kun aurinko ensi hiveli perhosta lämmöllään ja sitten lennätti tuulen mukana henkäyksen joka tyrkkäsi perhosen liikkellle. Lämpimästi ja lempeästi.

Voi miten iloinen pieni perhonen olikaan. Se räpytteli kosteita siipiään ja levitti ne ylpeästi täyteen komeuteensa ja nousi lämpimän auringon henkäyksen mukana ilmaan. Olen vapaa!

Enää ei tarvitse pelätä rumaa rankkasadetta, joka oli nyt mennyt täysin piiloon auringolta, kaukana siitä sijaitsevan pilven sisälle. Sieltä se katsoi katkerana ja kiukkuisena pienen perhosen varovaista lentoa pihan poikki. Perhonen uskalsi tehdä pienen kiekan kukkien yllä jotka notkistivat varttaan aurinkoa kohti ja avasivat jo sulkeutumassa olevia terälehtiään. Ikäänkuin tervehtiäkseen perhosta ja tehdäkseen kunniaa sen kauneudelle ja innostuneelle lennolle. Pieni perhonen oli niin onnellinen!

Vaikka aurinko oli lämmin ja voimakas, ei sekään voinut estää pimeyden laskeutumista ja yön tulemista. Pieni perhonen lensi sydämensä kyllyydestä koko sen päivän edestä. Olihan se joutunut olemaan piilossa rankkasateelta. Pian perhonen kuitenkin väsyi ja vaipui päivänkakkaran lehdelle ja sulki siipensä. Sitä väsytti.

– Mene suojaan, minä tulen vielä huomenna, kuiskasi aurinko vielä hiljaa. Perhonen huokasi. Ennenkuin hänen elämänsä lopullinen uni tulisi, se kerkeäisi vielä tanssahdella kukkien terälehdillä ja tavata lajitovereitaan. Ruma rankkasade oli nyt hajonnut illan tuomaan tuuleen, eikä voisi koota voimiaan vielä moneen päivään.  Pieni perhonen aikoi myös laskea jälkeläisensä sopivaan paikkaan huomenna, ja siihen tarvittaisiin paljon voimia.

Siinä auringon viimeisissä säteissä ja viilenevässä kesätuulessa pieni perhonen nukahti. Uni oli hieman levotonta. Perhonen oli kuitenkin onnellinen, että tuo pelottava ja ruma rankkasade oli lähtenyt tiehensä. Perhosen muistissa oli auringon lupaus paremmasta huomisesta.

This post has already been read 73 times!

0 thoughts on “Perhonen ja rankkasade

  1. Silver and gold and it’s growing cold
    Autumn leaves lay as thick as thieves
    Shivers down your spine chill you to the bone
    ‘Cos the mandolin wind is the melody that turns
    Your heart to stone

    The heat of your breath carving shadows on the mist
    Every angel has the wish that she’s never been kissed

    A broken dream haunting in your sleep
    And hiding in your smile a secret you must keep
    Love cuts you deep

    Love breaks the wings of a butterfly on a wheel
    Love breaks the wings of a butterfly on a wheel

    There’s no scarlet in you, lay your veil down for me
    As sure as God made wine, you can’t wrap your arms
    Around a memory
    Take warmth from me, cold Autumn winds cut sharp as
    a
    knife
    And in the dark for me, you’re the candle flame that
    Flickers to life

    Love breaks the wings of a butterlfy on a wheel
    Love will break the wings of a butterfly on a wheel

    Wise men say all is fair in love and war
    There’s no right or wrong in the design of love
    And I could only watch as the wind crushed your wings
    Broken and torn crushed like the flower under the snow
    And like the flower in spring
    Love will rise again to heal your wings

    Love heals the wings of a butterfly on a wheel
    Love will heal the wings of a butterfly on a wheel

Leave a Comment

%d bloggers like this: